Jokainen russelisti tietää mitä tarkoitetaan sillä että russeli ”pompauttelee takajalkojaan”, se on russelipopulaatiossamme hyvin yleinen tapa liikkua. Koira liikkuessaan ikään kuin jättää toisella takajalalla askelen väliin, vaihtaa askelta, pomppii ehkä vuorotellen jopa molemmilla takajaloilla.

Itse muistan naureskelleeni joidenkin russeleiden koomiselle pomppimiselle aikoinaan, mutta enää  ei naurata, sillä tieto lisää tuskaa, kuten vanha sananlasku osuvasti väittää.

Se miten vakavasta asiasta on kyse riippuu siitä keneltä kysyy. Jotkut eläinlääkärit ovat sitä mieltä, että ”se nyt vaan on sellanen pikkukoirien tapa”, toiset ovat erittäin huolissaan koiriemme takapolvista ja he yhdistävät pomppimisen patellaluksaatioon ja muihin vakaviin ja periytyviin polvisairauksiin. Tarkkaa tietoa ei tunnu kenelläkään olevan, sillä pomppimista ei ole tutkittu tieteellisesti. Mikäli kyseessä kuitenkin on polvisairaus, on meillä todella syytä huoleen, sillä aivan liian moni russeli pomppii.

Pomppimisessa ei oman käsitykseni mukaan voi olla kyse tavasta, sillä se periytyy vahvasti. Pomppiminen myös näyttää lisääntyvän iän myötä, etenkin koirilla joille heitetään keppiä tai jotka muuten paljon liikkuvat kääntyillen ja jarruttaen nopeasta vauhdista.Tämä viittaa siihen että kyseessä on rakennevirhe joka pahenee iän ja rasituksen myötä. Tulisi siis kiinnittää huomiota siihen, että mikäli oma koira pomppii, sille ei tulisi heitellä keppiä tai palloa, vaan liikunnan tulisi olla tasaisempaa ja vähemmän nykivää. Jokaisen siitokseen käytettävän koiran polvet tulee itsestäänselvyytenä tutkia, mutta pomppivan koiran polvet tulisi tutkituttaa erityisen tarkasti. Eläinlääkärille pitäisi kertoa ongelmasta ja vaatia häntä tutkimaan koiraa sekä palpoimalla (käsin) että liikkeessä. Polvitutkimuksessa ei normaalilla palpoimisella löydy kuin selvät polviluksaatiotapaukset, joissa polvet ovat jo todella huonossa kunnossa, eli negatiivinen luksaatiolausunto ei vielä ole takuu siitä että koira on terve.

Pomppivan koiran käyttöä siitokseen tulisi miettiä tarkasti, sillä missään tapauksessa pomppiminen ei ole normaali tapa liikkua. Pomppiminen periytyy vahvasti; pomppivan koiran kaikki pennut voivat pomppia jo hyvin nuorina, vaikka toinen vanhemmista ja sen sukulaiset eivät pomppisi lainkaan. Mikäli pomppivaa koiraa päätetään käyttää siitokseen, tulisi ilman muuta aina käyttää partnerina täysin puhtaasti liikkuvaa ja terveeksi todettua koiraa.

Olen viimeisen vuoden aikana puhunut asiasta useiden russelistien kanssa, erityisesti olen kuunnellut rotua kauan harrastaneita ja useita koiria omistaneita, sekä eläinlääkäreitä. Itselleni on näiden keskustelujen perusteella muodostunut käsitys, että kyseessä ei todellakaan ole tapa, vaan rakenteellinen vika tai taipumus polviongelmiin. Hollantilaiset russelikasvattajat olivat erittäin huolestuneita koiristamme, sillä ongelma ei sielläkään ole tuntematon (joskaan ei yhtä laaja kuin meillä) ja he asennoituvat pomppimiseen vakavasti. Heidän mielestään pomppivaa koiraa ei tule käyttää siitokseen ja sen liikuttamisen suhteen tulee olla todella varovainen, mikäli haluaa säilyttää koiransa liikuntakyvyn.

Olisi toivottavaa että pomppivien koirien polvet tutkittaisiin vaikka koiraa ei käytettäisikään siitokseen. Olisi myös  mielenkiintoista kuulla mahdollisimman usean eläinlääkärin mielipide, joten mikäli pomppivan koirasi polvet on tutkittu tai olet muuten puhunut asiasta oman eläinlääkärisi kanssa, otan mielelläni vastaan kopioita lausunnoista ja eläinlääkärien mielipiteitä asiasta. Minulle voi myös lähettää E-maileja tai soittaa aihetta koskien.Rodun tulevaisuuden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää mistä on kyse, sillä tahdomme pitää rodun terveenä.

Johanna Soinio

Ylös